Astelin Helsingin konservatoriolle elokuisena tiistaina. Siellä oli normaalia hiljaisempaa. Olihan vielä kesäloma mutta kohta alkaisi sutina. Intendentti Teemu Hämäläinen oli minua vastassa ja tervehti iloisena. Kaikki oli lähes valmiina ja ensimmäiset soittajat astuisivat sisään pian. Mutta sitä ennen tutustuin Katiin ja Pirjoon, leiriemäntiin ja roudari Peteen. Vuorossa olisi siis harjoitusviikko Helsingissä Nordea Jean Sibelius orkesterin kanssa ja viikkonlopulla olisi konsertti Karjalohjan kirkossa, jonka tulisi huitomaan itse Saraste.

Muusikot alkoivat saapua ja tunnelma oli rento. Iloiset soittajat tervehtivät toisiaan ja samalla heitä ohjeistettiin oikeisiin luokkiin harjoittelemaan omien ”lajitovereidensa” kanssa. Sitten saapuivat coachit eri instrumenteille ja homma alkoi. Käytävillä hiljeni mutta harjoitustilat soivat kukin omissa sektioissaan. Vaskien mahtava sointi kaikui koko talossa ja kun tauon paikka tuli hedelmät, kahvi, tee ja sämpylät tekivät kauppaansa. Loppuviikosta tunnelma alkoi tiivistyä kun Jukka-Pekka Saraste tuli mukaan harjoituksiin. Hiljainen mies käytävillä mutta mikä sointi! Soittajat laittoivat parastaan ja kylmät väreethän siinä selässä alkoivat juosta.
Karjalohjalle siirryttiin Lohjan majoituksen kautta. Matkalla satoi kaatamalla mutta perillä paistoi aurinko! Toinen bussikin hajosi mutta ehdittiin silti aloittaa harjoitus Karjalohjan kirkossa lähes ajallaan! Ja saundi sen kuin parani entisestään. Tunnelma oli tiivis mutta lämmin. Soittajat tekivät väliajoilla kepposia toisilleen ja kikatusta ja naurua kuului sieltä sun täältä. Huolettomat soittajat olivat intoa täynnä ja kun solisti saapui harjoituksiin antatutuivat he aplodeihin teoksen lopuksi.

Konserttiin saapui paljon väkeä ja kaikki istumapaikat olivat varatut. Muutamat seisoivat oven vieressä. Tunnelma oli tiivis ja odottava ja soittajat kihisivät innosta ennen konserttia. Itse konsertti sujui upeasti ja kirkon akustiikka oli mitä mainioin. Kaikki olivat tyytyväisiä konsertin jälkeen. Ojentaessani kylmää olutta Sarasteelle ja kiittäessäni häntä konsertista sain parhaan palkinnon koko viikon työstä: poskisuudelmat! Mutta en ehtinyt enempää  jäädä tunnelmoimaan, sillä toimitin muutaman soittajan viimeiseen Vaasaan lähtevään junaan. Täpärälle meni mutta ehdimme juuri ja juuri ajoissa Pasilan asemalle.

Seuraavana viikonloppuna kokoonnuimme jälleen mutta paikka olikin tällä kertaa uusi vielä tuossa vaiheessa avaamaton musiikkitalo. Odotin viikonloppua innolla, sillä halusin palavasti kuulla miten se paljon puhuttu sali nyt sitten soi ja miltä siellä näyttää ja tuntuu kun istuu ja kuuntelee. Sisään päästessäni talossa oli jo meno päällä ja ensimmäisiä soittajia alkoi valua sisään. Juoksentelin kaikenlaisten tehtävien parissa ja yritin hahmottaa talon rakennetta. Se on nimittäin aika monimutkainen! Lopulta kaikki alkoi hahmottua ja kulku sisällä helpottui kun keksin mm. että ei kannata poistua salista yleisön ovista tai jää aulatiloihin ilman pääsyä minnekään, sillä talossa on tiukka kulunvalvonta ja ilman sähköistä avainta ei pääse kuin ulos.
Kävin myös lavalla ihmettelemässä ja tuntui kummalliselta kun kengät kumisivat hassusti lavalla kävellessä, sillä lava on myös yksi musiikkitalon akustiikan kannalta olennainen asia. Olen myös tyytyväinen viinitarhamaiseen ratkaisuun. Pääsee näkemään myös kapellimestarin työtä eikä vain selkää.

Kävin katsomassa ja kuuntelemassa nauhoittajan työtä livenä äänittämössä. Siellä seisoimme luurit korvilla ja kuuntelimme nauhoitusta. Välillä nauhoittaja laittoi poikki ja pyysi joitain yksityiskohtia paremmiksi tai jotain kolinaa pois. Pääsin myös käymään korkeuksissa. Huoneessa, joka on n. 25-30 metriä lavan yläpuolella. Siellä tapahtuu kaikki tekniset muutokset lavan ulkoasussa ja kun sieltä katsoo näyttää lava miniatyyrimaiselta illuusiolta. Huone oli kuin jostain scifi leffasta ja hyvä, että uskalsin siellä liikkua kun kuulin kuinka kalliita laitteita huoneessa oli.

Viikonloppu oli rankka kaikille, silti kukaan ei valittanut tai narissut. Olimme onnellisia ja helpottuneita kun kaikki oli mennyt hyvin ja hyvää materiaalia oli saatu nauhalle. Soittajat ja muu väki lähti iloisena kotiinsa tietäen, että seuraavan kerran tapaisimme lokakuussa Espoossa. Silloin tapaamme konsertin harjoitusten parissa ja sama iloinen ja työntäyteinen meininki jatkuu varmasti!

Emmi Kaijansinkko
Assistentti
Fantastico Music Oy