HELSINGIN SANOMAT 23.8.03 Veijo Murtomäki

Miellyttävä tenori debyyttilevyllä

Maassamme ilmestyy vuosittain kymmeniä hartaita levyjä, joiden arviointi ei ole tarpeen. Nyt on tehtävä poikkeus, sillä kyseessä on lahjakkaan ja nousussa olevan tenorin debyyttilevy.

Hannu Jurmu on tehnyt jo lukuisia rooleja maakuntaoopperoissa, joten lopullinen läpimurto on vain ajan kysymys.

Debyyttilevyllään hän on löytänyt aiemmin joskus pingottuneeseen instrumenttiinsa kauniin tasaisen ja vapautuneen soinnin, joka tekee kuuntelukokemuksesta ennen muuta miellyttävän. Totta kyllä, laulut eivät mene yksiviivaista as-säveltä korkeammalle (Axel von Kothenin Ave Maria; Mauri Viitalan Agnus Dei), joten se tenorin omin alue jää nyt kuulematta. Toisaalta Jurmu on ymmärtänyt muutamassa laulussa (Kari Rydmanin Requiem aeternam; Kari Tikan Hyvää yötä) välttämättömäksi puoliäänen tavoittamisen.

Tenorilaulun ystäville todettakoon, että oikeaa äänen kalskahtamistakin löytyy siinä määrin, että levy ei jätä lajin harrastajaa kylmäksi. Onneksi levy ei ole pelkkä kauniin tenoriäänen esittely. Tarjolla on nimittäin 17 melko harvinaista ja pääosin uudehkoa, mutta hyvin valittua hengellistä laulua, jotka takaavat kuuntelukokemuksen tuoreuden.

Kari Tikan, Kari Rydmanin ja Mauri Viitalan laulujen sekä muutaman klassikon (Heino Kaski, Armas Järnefelt, Oskar Lindberg) lisäksi kuullaan Matti Siitosen Suurin on rakkaus, Toivo Kirkkomäen häälaulu, Harri Wessmannin Psalmi ilman numeroa, Sakari Warsellin Psalmi 23 sekä Rauno Lehtisen Minne kulkee ihminen ja Kun päivä painuu iltahan. Levylle voikin ennustaa laajaa käyttäjäkuntaa: klassisen tenorilaulun ystävien lisäksi levyn teosvalikoima vedonnee myös suureen yleisöön.

KOTIMAA 5.9.03 Tuija Tiihonen

Rakkaudesta lauluun ja laulun Antajaan

Tapiolan kanttori,oopperalaulaja Hannu Jurmu on tehnyt hienon levyn, jolla rautainen ammattitaito yhdistyy syvään hengelliseen sanomaan. Suurin on rakkaus- levylle (Naxos) hän on koonnut onnistuneen kokoelman uusia ja vanhoja hengellisiä lauluja. Tuloksena on sekä aidosti viihdyttävä että hengellisesti koskettava paketti, jota jaksaa kuunnella yhä uudelleen.

Hannu Jurmun kaunis, italialaistyyppinen tenoriääni pääsee parhaiten oikeuksiinsa ujostelemattoman mahtipontisissa kappaleissa, kuten Harri Wessmannin Psalmissa ilman numeroa ja Kari Tikan Kunnia Kuninkaalle-laulussa.
Kappalevalikoima on yllättävän laaja, ulottuen klassikoista kuten Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta, täysin uusiin, ennen julkaisemattomiin lauluihin. Rauno V. Lehtiseltä on kaksi uutta kappaletta, jotka toimivat myös tavallista syvällisempinä iskelminä. Toivo Kirkkomäen säveltämälle, viehättävän koruttomalle Häälaululle löytyy varmasti nimensä mukaista käyttöä.
Luis Ramirezin johtaman Amici Musici-orkesterin soitto soi nautittavasti. Erityisesti puupuhaltimet ja harppu viehättävät korvaa kauttaaltaan hienosti sovitetulla levyllä.

KIRKKOMUSIIKKI LEHTI 6/2003 Sakari Vilpponen

Levy on kokonaisuutena toiveita herättävä ilmiö hengellisen musiikkimme kentällä. Radion Hartaissa sävelissä ja Hengellisen musiikin toivekonsertissa ovat samat levyt soineet jo nukuttavan usein. Jurmun levyn julkistamiskonsertissa Helsingin Kirkkopäivillä ei varmasti kukaan nukahtanut.
Jurmun tulkinnat ovat äänellisesti vahvoja, oopperamaisuus ja hengellisyys yhdistyvät persoonallisella tavalla. Vertailtaessa esim. Seppo Ruohoseen tai Peter Lindroosiin Hannu Jurmu erottuu kollegoistaan myönteisellä tavalla.
Axel von Kothenin Ave Maria ja Armas Järnefeltin Poissa-laulu ovat miellyttäviä löytöjä arkistojen kätköistä. Ne tarjoavat sovituksineen yllättäviä kuuntelukokemuksia monelle. Taidokkaita pastissejakin löytyy: nykysäveltäjien Agnus Deit ja Requiemit menevät klassikkomaisuudessaan täydestä.
Sovituksissa kuulee paikoin kaikuja Lahden Sinfoniaorkesterin virsilevyjen sointimaailmasta, mikä ei ihme, sillä mm. Kari Tikan sovituksia
löytyy molemmilta levyiltä. Äänittäjä on löytänyt hyvät balanssit laulajan ja soittajiston kesken: orkesterin soittimien luoma viritys tulee lauluäänen rinnalla vahvasti esille.

KALEVA 25.7.03 Marja Mustakallio

Jurmu Julistaa Jumalan rakkautta

Oulun konservatoriossa musiikinopintonsa aloittanut pudasjärveläissyntyinen Hannu Jurmu edustaa suomalaista laulajakuntaa, joka kirkkomuusikon koulutus lähtöjalustanaan työskentelee esiintyvänä ammattitaiteilijana erityyppisillä laulumusiikin aloilla.
Tänä vuonna ilmestyy muun muassa levytys Jukka Linkolan oopperasta Täyttyneisen toiveiden maa, jossa Jurmu laulaa pääroolia.

Hengelliset laulut istuvat kirkkomuusikon ääneen ja sieluun ruisleivän tavoin. Itsestäänselvyytenä ja jokapäiväisenä, mutta tuoreutta ja oikeaa koostumusta korostaen. Jurmulle ei onneksi kelpaa kaupassa paistettu puolivalmis pakaste.
Levyn laulut kertovat tyyneen ja perusiloiseen tyyliin Jumalan armosta ja rakkaudesta. Tekstit ovat pääasiassa Raamatusta ja sävellykset suomalaisten säveltäjien käsialaa. Kari Tikka, Mauri Viitala ja Rauno Lehtinen ovat uudempia kirkkomusiikin säveltäjiä. Samaan kastiin kuuluu myös Fredin laulu Korinttolaiskirjeen rakkauden ylistämistekstiin, Suurin on rakkaus.

Jurmu tulkitsee myös ensimmäisiin niin kutsuttuihin uuden hengellisen musiikin lauluihin kuuluneen Psalmi 23. Logos-kvartetin laajasti tunnetuksi tekemän laulun sävelsi Sakari Warsell vuonna 1970.
Yllättävä tuttavuus itselleni oli Mauri Viitalan muutaman vuoden takainen Agnus Dei, joka tartuttaa nopeasti mieliin kauniita teeman palasia, mutta pitää kuulijansa myös alusta loppuun jännitteisessä ja intensiivisessä tunnelmassa.

Jurmun tenori soi lämpimästi. Äänentuotto on pakotonta. Tämän laulajan sanomaan on helppo uskoa. Viimeistään silloin kun hän huhuilee Oskar Lindbergin vanhan virren Taalainmaan karjamajoilta. Luis Ramirezin johtama kamariorkesteri Amici Musici musisoi solistin kanssa ilmeikkäästi, muttei imelästi. Amici Musici on muuten kaksi vuotta sitten perustettu aatteellinen orkesteri, joka toiminnan tavoitteena on luoda vuorovaikutusta maahanmuuttajien ja suomalaisten muusikoiden kesken.

UUSI TIE-LEHTI 24.7. Virpi Väänänen

Oopperalaulaja, tenori Hannu Jurmu on julkaissut ensimmäisen sooloäänitteensä Suurin On rakkaus. Jurmu kuvailee kansilehdessä teeman valinnan motiiveja seuraavasti: “Toivo päättyy täyttymyksen hetkellä, mutta rakkaus ulottuu haudan tuolle puolen ikuisuuden äärettömään valtakuntaan”. Levyn sanoituksissa rakkausteema tuleekin esiin monella tasolla. Kaiken ytimenä Jurmu näkee Jumalan rakkauden, joka on voimanlähde myös toisten ihmisten rakastamiseen. Oopperan suuntaan kulkenut laulaja on säilyttänyt vahvan siteen kirkkomusiikkiin. Hannu Jurmulla on itsellään selkeä näkemys hengellisen musiikin keskeisistä elementeistä. Kaiken keskuksena on teksti:” Juuri sen perusteellahan kappale erottuu muista musiikin lajeista hengelliseksi.”
Sanoitukset kumpuavat kolmesta lähteestä: Raamatusta, ikivanhoista kirkollisista teksteistä ja vapaasta runoudesta. Jurmua säestää kamariorkesteri Amici Musici johtajanaan Luis Ramirez.

Levyn teemalaulu “Suurin on Rakkaus” on viihdetaiteilijana tunnetun Matti “Fredi” Siitosen sanoitus ja sävellys. Lempi kappaleekseni nousi viimeinen, Raamatun tekstiin pohjautuva Kari Tikan sävellys ja sovitus ” Kunnia Kuninkaalle”. Laulu kohoaa mahtavaan ylistykseen! Kaiken kaikkiaan on nautinnollista kuunnella hiotun ammattitaitoista laulua ja musisointia, ja sitä tämä levy tarjoaakin 17 kappaleen verran.

SATAKUNNAN KANSA 29.8.2003 Kaija Huida

Mauri Viitalan Agnus Dei vuodelta 1998, kaikui kirkon parvelta tasalaatuisena, lyyristä kauneutta tulvillaan…

Koska konsertti-informaation lisäks sain myös levyalbumin Suurin on rakkaus, en malta olla vertaamataa joitakin esityksiä äänitteeseen.
Linbergin Vanha virsi Taalainmaalta Anna-Mari Heiikkilä- Mähösen urkujen säestyksellä nojasi tyylikkäästi koraaliperinteeseen kirkkomuusikko Hannu Jurmun sävykkäästi esittämänä.
CD:n orkesteriversio Erkki Ertaman sovittamana on soitinnuksen ammattitidon mestarinäyte….
Konsertissa säestyssoitin vaihtui pianoksi. Italialaisväritteinen, neljätoistavuotiaan suomalaisen säveltäjän Axel von Kothen Ave Maria hehekui tenoraalista loistoa.
Mauri Viitalan Jos Herra ei huonetta rakenna sykki taiteilijoiden yhteismusisoinnissa aaltoilevasti, eteenpäin vievässä, tarttuvassa poljennossa. Rauno Lehtisen Kun päivä painuu iltahan eteni konsertissa koruttomasti raviten mieluisalla tavalla suomalaista musiikkimakua.
Ääniteessä kolmen edellisen laulun orkesterisäestykset ovat samaa paria laulujen hengen kanssa.

Hannu Jurmu lauloi jatkoksi Largon lyyrisen koskettavasti. Tauno Pylkkäsen Pastorale-osa Kuoleman Joutsen laulusarjasta oli konsertin taiteellinen huipennus. Kankaanpään kirkon urut tuntuivat lähes aina fortissimokohdissa avaraan tilaan riittämättömiltä, Hannu Jurmun resonoidessa kirkon täytti hehekuvana virtaava vokaalisuus. Äänitteeseen verrattuna, inhimillinen rajallisuus, joka joskus pilkistää studion luonnottomista olosuhteista muuttuu yli-inhimilliseksi kauneuden voimaksi konserttitilanteessa.
Lopuksi saimme vielä kuulla Toivo Kuulan Syystunnelman ja Epilogin. Syystunnelman jälkeen yleisö malttoi tuskin olla taputtamatta. Taideviikon ooppera-anti konsertin muodossa täytti kuulijoiden odotukset ruhtinaallisesti. Lokakuussa voimme sitten tutustua musiikin moniottelija Hannu Jurmuun Porin oopperayhdistyksen Carmenissa Don Josen tenoripääroolissa.

ULTRA lehti Erkki Lehtiranta

Tällä levyllä palaset ovat menneet mainiosti paikalleen. Kaiken keskipisteenä on Hannun upea, sointuva ääni, joka puhaltaa hengen näihin lauluihin. Se kohoaa vaivatta ylärekisteriin ilman, että kuulijalle tulisi tunne tenoriperinteeseen valitettavan usein kuuluvasta ylitulkinnasta ja muista maneereista…
Mukaan mahtuu monta makupalaa, kuten Kari Tikan “Kunnia Kuninkaalle”
ja “Anokaa niin teille annetaan”, Fredin eli Matti Siitosen “Suurin on rakkaus”, Mauri Viitalan “Agnus Dei” ja Rauno Lehtisen “Minne kulkee ihminen”. Ehkä hienoin esitys on kuitenkin ruotsalaisen Oskar Lindbergin klassikko, paremmin urkuesityksenä tunnettu “Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta”, johon Erkki Ertama on tehnyt hienon sovituksen. Onnistuneen kokonaisuuden kruunaa Oke Peltosen oivallinen teksti.
[sivun alkuun]