Muusikot alkoivat saapua ja tunnelma oli rento. Iloiset soittajat tervehtivät toisiaan ja samalla heitä ohjeistettiin oikeisiin luokkiin harjoittelemaan omien ”lajitovereidensa” kanssa. Sitten saapuivat coachit eri instrumenteille ja homma alkoi. Käytävillä hiljeni mutta harjoitustilat soivat kukin omissa sektioissaan. Vaskien mahtava sointi kaikui koko talossa ja kun tauon paikka tuli hedelmät, kahvi, tee ja sämpylät tekivät kauppaansa. Loppuviikosta tunnelma alkoi tiivistyä kun Jukka-Pekka Saraste tuli mukaan harjoituksiin. Hiljainen mies käytävillä mutta mikä sointi! Soittajat laittoivat parastaan ja kylmät väreethän siinä selässä alkoivat juosta.
Karjalohjalle siirryttiin Lohjan majoituksen kautta. Matkalla satoi kaatamalla mutta perillä paistoi aurinko! Toinen bussikin hajosi mutta ehdittiin silti aloittaa harjoitus Karjalohjan kirkossa lähes ajallaan! Ja saundi sen kuin parani entisestään. Tunnelma oli tiivis mutta lämmin. Soittajat tekivät väliajoilla kepposia toisilleen ja kikatusta ja naurua kuului sieltä sun täältä. Huolettomat soittajat olivat intoa täynnä ja kun solisti saapui harjoituksiin antatutuivat he aplodeihin teoksen lopuksi.

Konserttiin saapui paljon väkeä ja kaikki istumapaikat olivat varatut. Muutamat seisoivat oven vieressä. Tunnelma oli tiivis ja odottava ja soittajat kihisivät innosta ennen konserttia. Itse konsertti sujui upeasti ja kirkon akustiikka oli mitä mainioin. Kaikki olivat tyytyväisiä konsertin jälkeen. Ojentaessani kylmää olutta Sarasteelle ja kiittäessäni häntä konsertista sain parhaan palkinnon koko viikon työstä: poskisuudelmat! Mutta en ehtinyt enempää  jäädä tunnelmoimaan, sillä toimitin muutaman soittajan viimeiseen Vaasaan lähtevään junaan. Täpärälle meni mutta ehdimme juuri ja juuri ajoissa Pasilan asemalle.

Seuraavana viikonloppuna kokoonnuimme jälleen mutta paikka olikin tällä kertaa uusi vielä tuossa vaiheessa avaamaton musiikkitalo. Odotin viikonloppua innolla, sillä halusin palavasti kuulla miten se paljon puhuttu sali nyt sitten soi ja miltä siellä näyttää ja tuntuu kun istuu ja kuuntelee. Sisään päästessäni talossa oli jo meno päällä ja ensimmäisiä soittajia alkoi valua sisään. Juoksentelin kaikenlaisten tehtävien parissa ja yritin hahmottaa talon rakennetta. Se on nimittäin aika monimutkainen! Lopulta kaikki alkoi hahmottua ja kulku sisällä helpottui kun keksin mm. että ei kannata poistua salista yleisön ovista tai jää aulatiloihin ilman pääsyä minnekään, sillä talossa on tiukka kulunvalvonta ja ilman sähköistä avainta ei pääse kuin ulos.
Kävin myös lavalla ihmettelemässä ja tuntui kummalliselta kun kengät kumisivat hassusti lavalla kävellessä, sillä lava on myös yksi musiikkitalon akustiikan kannalta olennainen asia. Olen myös tyytyväinen viinitarhamaiseen ratkaisuun. Pääsee näkemään myös kapellimestarin työtä eikä vain selkää.

Kävin katsomassa ja kuuntelemassa nauhoittajan työtä livenä äänittämössä. Siellä seisoimme luurit korvilla ja kuuntelimme nauhoitusta. Välillä nauhoittaja laittoi poikki ja pyysi joitain yksityiskohtia paremmiksi tai jotain kolinaa pois. Pääsin myös käymään korkeuksissa. Huoneessa, joka on n. 25-30 metriä lavan yläpuolella. Siellä tapahtuu kaikki tekniset muutokset lavan ulkoasussa ja kun sieltä katsoo näyttää lava miniatyyrimaiselta illuusiolta. Huone oli kuin jostain scifi leffasta ja hyvä, että uskalsin siellä liikkua kun kuulin kuinka kalliita laitteita huoneessa oli.

Viikonloppu oli rankka kaikille, silti kukaan ei valittanut tai narissut. Olimme onnellisia ja helpottuneita kun kaikki oli mennyt hyvin ja hyvää materiaalia oli saatu nauhalle. Soittajat ja muu väki lähti iloisena kotiinsa tietäen, että seuraavan kerran tapaisimme lokakuussa Espoossa. Silloin tapaamme konsertin harjoitusten parissa ja sama iloinen ja työntäyteinen meininki jatkuu varmasti!

Emmi Kaijansinkko
Assistentti
Fantastico Music Oy

 Suuri sali, suurempi ääni?

Kuuman kesän festivaalit pyörivät Euroopassa ja Suomen suvessa. Stressitalven jälkeen piti valita mihin mennä, Savonlinnaan Italiaan vai Bayreuthiin… Kesämökki ja rantasauna olisivat olleet järkevin ratkaisu ja olivatkin vähällä viedä voiton kokonaan. Heinäkuussa uteliaisuuteni voitti. Bayreuth houkutti wagneriaanista sieluani. Tämän kesän Savonlinnan ohjelmisto kiehtoi myös. Teokset olivat omakohtaisesti tuttuja eri produktioista maailmalla. Ilmastoitu auto toi lisäarvoa eikä tulevasta trombista tiedetty vielä mitään. Lähdin liikenteeseen. Tuntumaa ja joitakin odotuksia siis oli.

Oopperajuhlien spektaakkelit ovat suurenmoisia ja visuaalisesti kauniita. Yleisö villinä. Hyvä Suomi! Istuin osan illoista aitiossa, joka toi laulajat melkein syliin. Ehkei fyysisesti, mutta äänet kumminkin. Väliajalla metsästin salipaikkaa ja löysinkin, mutta ylenpalttinen fortesointi ei useinkaan hellittänyt. Kaipasin partituuriin merkittyjä herkkiä hetkiä, laulajien sielun ääntä balansoimaan suuria voiman purkauksia. Orkesteri soi komeasti, mutta peittosi usein alleen laulajat, jotka kukin kansallisesta sointikulttuuristaan ammentaen laittoivat vastaavasti  ”pökköä pesään” ja lauloivat usein äärirajoillaan. Tällainen  ilmiö alkaa melkein aina kapellimestarista, joka suuresta orkesterista ja juhlan tunnusta juopuneena ei voi hillitä suuren soinnin tuomaa mieletöntä riemuaan vaan päästelee, minkä irti saa. Usein ainoastaan laulaja, jolla on tarpeeksi suuri kansainvälinen pelkokerroin voi hillitä kapellimestaria. Siihen tosin tarvitaan monta dramaattista kohtausta ja harjoitusaikaa vievää oheistoimintaa.  Ehkä ilmiö on enemmän yleismaailmallinen kuin juuri esim. Savonlinnaa koskeva – sainpahan vain sanotuksi – sillä kohtuuden ja oikeudenmukaisuuden nimissä on kerrottava, etten edes  kuullut teosten eri miehityksiä ja että huikeitakin hetkiä oli. Tästä kesästä ihanana jäi mieleeni Micaëlan aaria Carmenissa, joka soljui kauniina ja hienossa balanssissa orkesterin kanssa, vapaasti ja kantavasti soiden.

Salit ja orkesterit ovat nykyään suuria eikä hyvä akustiikka uusissa saleissa ole enää itsestäänselvyys. Koelauluissa lähdetäänkin usein etsimään kantavan, hyväytimisen äänen asemesta vain massiivisia ääniä, jotka vyöryvät orkesterin päälle. Kaikki on kuitenkin suhteellista ja kyse on soinnin balanssista. Ei ole ihmisääntä, jota orkesteri ei miespaljoudellaan peittoasi, siksi kapellimestarin tehtäviin kuuluu tämän kulttuurin ja balanssin vaaliminen sointia uhraamatta.  Orkesteria soitatetaan yhä useammin laulajan ja musiikin kustannuksella eikä laulutaiteesta juuri voida enää puhua. Siitä on tullut urheilua. (Doping testi laulajille?)  Elämän olemus on syke: yön ja päivän, kylmän ja kuuman, ilon ja haikeuden vaihtelevat rytmit, jotka pitävät meidät liikkeessä. Niin myös musiikki – kuten taide yleensä – saa hengityksensä valon ja varjon vuoroleikistä. Muu on valitettavan yksitoikkoista ja puuduttavaa. Oopperoiden sisäinen rytmi rakentuu elementeistä, jotka vuorovaikutuksellaan ja vaihtelullaan korostavat toisiaan ja tekevät teoksen mielenkiintoiseksi. Ei ole siis mitään mieltä laulattaa hyttysen roolia puskutraktorilla.

”Pilotti on tehtävä Suomessa”

Keskustellessani taannoin Jorma Ollilan kanssa ”laulajasta tuotteena” hän totesi: ”Pilotti on tehtävä Suomessa.” Tämä tarkoittaa, että tuotteen on toimittava ensin kotimaassa, sitten sen voi viedä ulkomaille. Miten tämä tapahtuu, jollei laulaja pääse kotimaassa kokeilemaan siipiään? Olen tietenkin sitä mieltä, että paras laulaja reilun kilvan tai koelaulun voittakoon. Paras ei kuitenkaan aina ole tehtävään sopivin. Asiaan vaikuttavat teoksen sisäinen laulajabalanssi eli muiden laulajien ominaisuudet verrattuna tulokkaaseen sekä myöskin laulajan kokonaiskustannuksen suhde hänen laulamansa roolin tärkeyteen. Mietinkin kannattaako suomalaisproduktioiden pienempiin ja varsinkin karaktäärirooleihin lennättää ulkomailta laulajia. Ei siksi, etteivätkö he olisi hyviä vaan ennen kaikkea siksi, että suomalaiset laulajat saisivat  kotimaan harvoissa produktioissa mahdollisuuden päästä laulamaan ammattilaisena. Kyseiset roolit eivät kanna harteilla produktion kokonaisonnistumista samoin kuin teoksen nimihenkilön laulutaide tai lavakarisma… (johon voisi vähän sijoittaakin)

Voi olla, että Suomen laulutaiteessa on  keripukki juuri nyt. Mättääkö koulutus? On totta, että sitä on kehitettävä ja  sen nykytila uudelleen arvioitava. Mielestäni  todellista lamaa on kuitenkin se, etteivät hyvätkään ammattilaulajat työllisty.

Missiomme on edistää taiteilijoiden työllistymistä tuomalla heidät suoraan kontaktiin kansainvälisen  työelämän päättäjiin.

Seuraava e-koelaulu pidetään marraskuussa. Tämä ”PRO-koelaulu” ja tarkoitettu ammattilaulajille, jotka hakevat kontaktia kansainväliseen työelämään.

Margareta Haverinen Brandt, MuT
Taiteellinen johtaja YAM

Koelaulu on avoin  ammattitasoisille oopperalaulajille * . Tiedustelut  ja ilmoittautumiset sähköpostitse yam@fantasticomusic.fi

 *Ammattilaisoopperalaulajan nimikettä saa erään määritelmän mukaan käyttää laulaja, joka on  laulanut vähintäin kolmessa julkisessa ja kaupallisessa produktiossa.

e-concerthousen esityksiä seuraa kymmeniä tuhansia kuulijoita ympäri maailmaa

e-concerthouse on aivan loistava konsepti, jonka uskon klassisen musiikin alan ammattilaisten ja harrastajien pian suurella ryntäyksellä löytävän. Mikä klassinen konsertti Suomessa voi tavoittaa tällaisen määrän yleisöä?  Vastaus on, vain televisioitava konsertti. Sitä herkkua kuitenkin saamme nauttia Suomen television kanavilta ani harvoin.  Teema-kanava on klassisen musiikin viimeinen oljenkorsi, mutta sieltäkin tulee vain joskus sellaista tarjontaa, joka tuo suomalaisten taiteilijoiden tuotantoa esiin. Tositeevee viihdettä pursuaa televisiosta saaden yhä hömpämpiä muotoja ja suurin häviäjä on klassinen musiikki. Suomen kaikkien aikojen parhaan musiikkiviihdeohjelman Bumtsi Bumin, jossa oopperalaulajatkin saivat mahdollisuuden esittäytyä suurelle yleisölle loputtua, ja Seppo Hovin poistuttua ruudusta ohjelmien teosta, ei esim. oopperalaulajiamme enää näe esiintyvän televisiossa juuri lainkaan.  Suomen kansalle pumpataan television välityksellä Idols, ja X- factor hömppää, jossa yritetään vakuuttaa kansalle, että kenestä tahansa kaduntallaajasta tehdään stailauksen ja parin viikon ”treenien” jälkeen ammattilaulaja! On erittäin ikävää, että tätä jenkkiformaattipurkkaa on jauhettu joka mediassa jo niin monta vuotta, että se on päässyt muokkaamaan yleistä käsitystä ja vaikuttamaan myös nuorisoon siten, että vallalla on käsitys, että nopeasti saavutettava julkisuus on kaikkein tavoiteltavinta. Klassisen musiikin uralle lähtemien vaatii aivan toisenlaista sitoutumista, se on elämän pituinen prosessi ja ammattimuusikon uran tavoittelu vaatii sekä nuorelta taiteilijalta itseltään, kuin myös perheeltä ja muulta lähipiiriltä vuosien panostusta. Miten siis voisimme saada nauttia suomalaisten klassisen musiikin taitajien esityksistä kotisohvalta käsin, aivan kuten televiso-ohjelmaa seuraten ja tuoda se esiin siellä missä nuorisokin sen piiriin löytää?

e-concerthouse antaa loistavan näkyvyyden myös sponsoreille

e-concerthouse vastaa tarpeeseemme. Se on uusi musiikinjakeluportaali, jonka kautta voidaan lähettää mikä tahansa konsertti reaaliajassa ympäri maailmaa. Katselija – ja kuulijakunta ei siis jää vain Suomen rajojen sisään, vaan internetin välityksellä kuka tahansa, missä tahansa päin maailmaa voi seurata konserttia. Jo tässä asiassa se siis hakkaa perinteiset kanavat. Nykyiset e-concethouse lähetykset ovat äänenlaadullisesti hyvin laadukkaita, mutta kuvanlaadussa joudutaan toistaiseksi tinkimään, jotta lähetystä voitaisiin seurata heikompitasoisellakin internetyhteydellä. Teknisesti e-concerthousessa voidaan lähettää HD-tasoista kuvaa ja CD- tasoista ääntä. Ensimmäinen suora HD-konserttilähetys (720p) toteutetaan keväällä 2010. Jotta katselija kuuntelija pääsee nauttimaan siitä, se vaatii muutaman sadan euron panostusta laadukkaisiin tietokoneeseen liitettäviin kaiuttimiin ja miksei myös kuulokkeisiin ja varmistamaan, että internetyhteys on riittävän nopea (2mb). Panostus on häviävän pieni verrattuna saavutettuun palveluun nähden, nimittäin konserttien katselu on ilmaista. Samalla on mahdollisuus myös chatin välityksellä esimerkiksi keskustella muiden samaa konserttia seuraavien kanssa. Ja minkä näkyvyyden se antaakaan sponsoreille!

Myös konserttien taltioinnin tuotantokustannukset voidaan pitää sellaisella tasolla, että myös pienemmillä musiikkiyhdistyksillä ja yksittäisillä taiteilijoilla on varaa tilata esityksensä taltiointi e-concerthouse tuotantotiimiltä.  Käy tutustumassa e-concerthousiin osoitteessa www.econcerthouse.com ja ota rohkeasti yhteyttä, mikäli haluaisit tuoda esim. konserttituotantosi sinne lähetettäväksi. Voit ottaa yhteyttä e-concerthousen perustajaan, säveltäjä Ilmari Mäenpäähän ilmari@e-concerthouse.com tai allekirjoittaneeseen.

Minna Pentti

toimitusjohtaja

Fantastico Music Oy

On kuitenkin ainakin yksi ala, jossa taide ei edelleenkään synny ilman taitoa. Se on musiikki, esittävä säveltaide, oli sen genre mikä tahansa. En tänään olekaan huolissani itse taiteesta vaan nimenomaan sen taidon olemassaolosta ja jatkumisesta, jonka varassa esittävän säveltaiteen tulevaisuus lepää. Mikä siis sorti äänen suuren, mihin katkesi luova innoitus ja taiteen palo siirrettäessä traditiota seuraaville sukupolville? Vastaus on: byrokratia ja kiire. Ja se vasta on suru.

Olen aikanani päässyt osalliseksi Suomen hienosta musiikkikoulutuksesta ja sittemmin seurannut – etupäässä sivusta – sen selittämätöntä alamäkeä. Koska on niin kovin paljon helpompaa kritisoida kuin sanoa asioita ääneen, ottaa kantaa tai tehdä tilanteen korjaamiseksi jotakin kerron, mitä ajattelen.

Maailmalla ihmetystä herättänyt suomalainen musiikin opetus huipentuu tänään 4,5 vuoden korkeakouluopintoihin. Näiden kuluessa nuoren tulisi omaksua tietoa kymmeniltä neuvojilta, suorittaa päällekkäisiä kursseja osallistuen jokaiseen, kypsyä taiteilijana ja ottaa potti kilpailumenestyjänä toivoen ammattiuran aukenevan siitä. Onnistuu tämä tai ei, opiskelija ”valmistuu” valtion aikataulun mukaan, opintotuki loppuu ja hänet ohjataan paperi kourassa ulos laitoksesta, jotta tulosvastuullinen opinahjo saisi valtiolta rahat seuraavien koulutukseen. Hänen päänsä, unelmansa ja tulevaisuutensa pannaan vadille tehokkuuden nimessä. Tämä on vastuuntunnotonta! Jollei nuori ole opintojensa päätteeksi valmis työelämään hänestä tulee masentunut väliinputoaja, valmis ainoastaan akateemisen työttömyyskassan jonoon. Tämä on usean kohdalla realiteetti nyt jo. Eikö opintojen päämäärä ole aina ollut työelämä ja sitä kautta yksilön taloudellinen itsenäisyys yhteiskunnan jäsenenä, jotta hän voi maksaa koulutuksensa takaisin. Mitä tehdään, jollei liian lyhyt koulutus anna edellytyksiä työelämään?

Elämässä pulmat ratkeavat suuntaan tai toiseen ja aina löytyy keinoja luovia eteenpäin. Nyt taideaineissakin on mahdollista harjoittaa jatko-opintoja, joka on sinänsä kunniakasta (touchée). Ennen kuitenkin pidettiin – varsinkin käytännön aloilla – selviönä, että niitä harjoitetaan valmistumista seuraavan työelämäjakson jälkeen, jotta olisi näkemystä mistä kirjoittaa. Nyt asia on toisin ja nuo tärkeät, ammattiin kiinni pääsemisen vuodet käytetään oppilaitoksen penkillä. Unohdetaan, että laulaminen ja soittaminen ovat mitä suurimmassa määrin käytännön ammatteja, joiden osaaminen perustuu fyysiselle harjoitukselle, ja jonka tasoa tai puutetta ei todistuksilla korjata. Tämä on varsin huolestuttavaa, varsinkin kun perusopintoja suoritetaan jo nyt varsin korkealla iällä. Surkeaa on lisäksi se, ettei niiden lyhennetty anti riitä ammattivalmiuksien syntymiseen. Se, että nykyään hakeudutaan jatko-opintoihin yhä useammin heti perusopintojen päälle kertoo karua tarinaa siitä, että jatko-opinnoista on useissa tapauksissa tullut vähän yli kolmekymppisten, työelämään sijoittautumattomien uusi oljenkorsi. Aktiiviuraahan ei opintojen aikana voi (= tarvitse) täysipainoisesti käynnistää tai pitää liikkeessä. (Eikö ketään muuta huolestuta?) Viiden vuoden jatko-opintoputken jälkeen asiaa ei tosin edes tarvitse ajatella. Se ei ole enää ajankohtaista. Akateeminen tutkinto ei takaa työpaikkaa käytännön muusikkona, jonka tulee antaa soiva näyte osaamisestaan rekrytoinnin yhteydessä. Tohtoraatti ei ole professuuri, eivätkä maisterin paperit ei ole kiinnitys. Jokin on pahasti pielessä, jos lahjakkaat suomalaiset laulajat eivät opintojensa jälkeen työllisty EU:ssa. Asialle tehtävä jotakin!

Yksilön laillinen oikeus hyvinvointivaltiossa on saada perusteellinen koulutus, joka antaa pohjan ammatissa toimimiselle. Jollei nykyinen koulutusjärjestelmä tätä takaa on systeemi vietävä varikolle kuin urheiluauto, purettava pala palalta vian löytymiseksi ja puhdistettava, korjattava ja koottava uudelleen. Nyt on aika toimia. Meidän käsissämme on tulevaisuus, niin nuorten kuin omamme.

Margareta Haverinen Brandt, MuT
Taiteellinen johtaja YAM

YAM on syntynyt auttamaan nuoria laulajia ja muusikoita eteenpäin työelämään.
Historian ensimmäinen interaktiivinen e-koelaulu (e-ko) toteutetaan Kauniaisten Uudessa Paviljongissa keskiviikkona 31.3.2010. Voit ilmoittautua mukaan YAM sivustolta ensi maanantaista 8.3. alkaen löytyvällä ilmoittautumislomakkeella. Voit tiedustella asiasta tarkemmin lähettämällä postia osoitteeseen yam@fantasticomusic.fi.

Hyvä vierailija, tervetuloa Fantastico Music Oy:n uusille kotisivuille

Fantastico Music Oy:n kymmenes toimintavuosi on juuri käynnistymässä. Koko tämän toimintamme ajan olemme halunneet olla alallamme edelläkävijä taiteilijoidemme kotisivujen ja palvelujen löydettävyydessä verkosta. Ilokseni voin todeta, että olemme siinä onnistuneet. Taiteilijoidemme sivut ovat aina olleet helposti löydettävissä ja moni on niiltä etsimänsä palvelun tai tiedon saanut.

Sähköinen viestintä jos mikä on tätä päivää. Sen kenttä kasvaa kovalla vahdilla ja kaikkien uusien sovellusten tarjoamien mahdollisuuksien perässä pysyminen vaatii perehtymistä. Tänä päivänä menestymiseen ei enää riitä, että osaa oman alansa kommervenkit, nyt vaaditaan myös soveltavaa ymmärrystä mm. interaktiivisten ja audio-visuaalisten medioiden tarjoamista lukuisista mahdollisuuksista. Tähän vauhdilla kiihtyvään kelkkaan olemme nyt uusien yhteistyökumppaneidemme myötä hyppäämässä mukaan. Myös verkostoituminen on yhä tärkeämpää. Kaikkea ei enää osaa tai yksinkertaisesti ehdi tehdä yksin. On erittäin palkitsevaa toimia samanhenkisistä osaajista koostuvassa tiimissä, johon jokainen tuo oman osaamispanoksensa. Kokonaisuudesta syntyy enemmän, kuin osiensa summa ja silloin on mahdollista kokea todellisia tähtihetkiä.

Minulla on ollut suuri onni saada olla kaikkina näinä vuosina useissa eri tuotannoissa rikastuttamassa omaa osaamistani eri alan huippuosaajien kanssa. Viimeisimpänä näistä mainittakoon Nordea Jean Sibelius orkesteri, jonka toiminnanjohtajana olen toiminut kolmen vuoden ajan. Tämä nuorten musiikkikasvatushanke on ollut kulttuurisponsoroinnissa omaa luokkaansa. Noin 250 nuorta musiikinopiskelijaa on päässyt osallistumaan toimintaan. Hieno kouluttajatiimimme on tarjonnut ensiluokkaista opetusta orkesterisoitossa  ja mahdollisuus soittaa täysimittaisessa sinfoniaorkesterissa Jukka-Pekka Sarasteen johdolla, on antanut ainutlaatuisen kokemuksen näille lahjakkaille nuorille. Meille projektissa toimineille ja konserttikuulijoille nämä konsertit ja leiritystilanteet, ovat antaneet sykähdyttäviä hetkiä. On tullut lämmin tunne siitä, että on saanut olla antamassa oman panoksensa, jotta kaikkien toimijoiden tavoitteet saavutettaisiin. On jatkossa, vuosien saatossa mielenkiintoista seurata mitä tuloksia tällä NJSOssa saadulla opetuksella saavutetaan  ja mihin kaikkeen se myös yksilötasolla voi johtaa.

Fantastico Music Oy lanseeraa kevätkaudella 2010 nuorten lahjakkaiden muusikoiden Young Artist Management (YAM) koulutus- ja markkinointihankkeen. Kaikki sai alkunsa noin kaksi vuotta sitten, jolloin otin ensimmäisen kerran yhteistyön merkeissä yhteyttä Margareta Haverinen Brandtiin. Tunsimme samanhenkisyyttä ja päätimme tavata ja katsoa olisiko meillä toisillemme annettavaa. Pikkuhiljaa olemme omien muiden projektien lomassa valmistelleet yhteistyötämme ja YAMin tulevaa sisältöä.  On suuri kunnia saada työskennellä Margaretan tyyppisen huippuammattilaisen kanssa, jolla on ehtymätön kokemuspankki ja loistavia kontakteja. YAMin filosofia onkin jo pitkään ollut muhimassa Margaretan ideapankissa ja nyt siitä on tulossa konkreettista toimintaa. Olemme sparrailleet toisiamme ja herkällä korvalla ja nenällä kartoittaneet koko alan tilaa ja tarpeita sekä kotosuomessa, että maailmalla. YAM tarjoaa henkilökohtaista ohjausta repertuaarin ja oman laulaja- taiteilija vahvuuksien löytämisessä. Tavoitteenamme on lisätä muusikoiden työllistymistä myös kansainvälisille markkinoille. Lisäksi olemme yhteistyössä mm. e-concerthousen kanssa rakentamassa uutta koelaulut mullistavaa konseptia. Tulemme kevään aikana kertomaan näillä sivuilla YAMin sisällöstä lisää, joten toivomme teidän vierailevan sivuillamme jatkossakin. Tarjoamme tämän sivujemme blogiosion myös muiden halukkaiden, klassisen musiikin ilmiöistä kiinnostuneiden käyttöön, eli ilmoittaudu, jos haluat jonkin alaamme sivuavan aiheen tuoda esille.

Minna Pentti

toimitusjohtaja

Fantastico Music Oy