Ensimmäinen Internet-koelaulu ”E-ko” kaikui suorana lähetyksenä Kauniaisten paviljongista maailmalle. Sitä seurasivat näyttöpäätteittensä ääressä Suomessa, Saksassa, Englannissa ja Italiassa oopperan, oopperajuhlien sekä useiden sinfoniaorkesterin ja festivaalin edustajat. Pilotti oli enemmän kuin onnistunut. Taiteilijoiden rekrytointi otti historiallisen loikkauksen eteenpäin tehokkuudessa ja resurssien ekologisessa ja ekonomisessa käyttämisessä. Väline on herättänyt huomiota maailmalla, etenkin huomattavien kilpailujärjestäjien keskuudessa. Kerromme lisää siitä, kun tuuli jo puhaltaa.

 Suuri sali, suurempi ääni?

Kuuman kesän festivaalit pyörivät Euroopassa ja Suomen suvessa. Stressitalven jälkeen piti valita mihin mennä, Savonlinnaan Italiaan vai Bayreuthiin… Kesämökki ja rantasauna olisivat olleet järkevin ratkaisu ja olivatkin vähällä viedä voiton kokonaan. Heinäkuussa uteliaisuuteni voitti. Bayreuth houkutti wagneriaanista sieluani. Tämän kesän Savonlinnan ohjelmisto kiehtoi myös. Teokset olivat omakohtaisesti tuttuja eri produktioista maailmalla. Ilmastoitu auto toi lisäarvoa eikä tulevasta trombista tiedetty vielä mitään. Lähdin liikenteeseen. Tuntumaa ja joitakin odotuksia siis oli.

Oopperajuhlien spektaakkelit ovat suurenmoisia ja visuaalisesti kauniita. Yleisö villinä. Hyvä Suomi! Istuin osan illoista aitiossa, joka toi laulajat melkein syliin. Ehkei fyysisesti, mutta äänet kumminkin. Väliajalla metsästin salipaikkaa ja löysinkin, mutta ylenpalttinen fortesointi ei useinkaan hellittänyt. Kaipasin partituuriin merkittyjä herkkiä hetkiä, laulajien sielun ääntä balansoimaan suuria voiman purkauksia. Orkesteri soi komeasti, mutta peittosi usein alleen laulajat, jotka kukin kansallisesta sointikulttuuristaan ammentaen laittoivat vastaavasti  ”pökköä pesään” ja lauloivat usein äärirajoillaan. Tällainen  ilmiö alkaa melkein aina kapellimestarista, joka suuresta orkesterista ja juhlan tunnusta juopuneena ei voi hillitä suuren soinnin tuomaa mieletöntä riemuaan vaan päästelee, minkä irti saa. Usein ainoastaan laulaja, jolla on tarpeeksi suuri kansainvälinen pelkokerroin voi hillitä kapellimestaria. Siihen tosin tarvitaan monta dramaattista kohtausta ja harjoitusaikaa vievää oheistoimintaa.  Ehkä ilmiö on enemmän yleismaailmallinen kuin juuri esim. Savonlinnaa koskeva – sainpahan vain sanotuksi – sillä kohtuuden ja oikeudenmukaisuuden nimissä on kerrottava, etten edes  kuullut teosten eri miehityksiä ja että huikeitakin hetkiä oli. Tästä kesästä ihanana jäi mieleeni Micaëlan aaria Carmenissa, joka soljui kauniina ja hienossa balanssissa orkesterin kanssa, vapaasti ja kantavasti soiden.

Salit ja orkesterit ovat nykyään suuria eikä hyvä akustiikka uusissa saleissa ole enää itsestäänselvyys. Koelauluissa lähdetäänkin usein etsimään kantavan, hyväytimisen äänen asemesta vain massiivisia ääniä, jotka vyöryvät orkesterin päälle. Kaikki on kuitenkin suhteellista ja kyse on soinnin balanssista. Ei ole ihmisääntä, jota orkesteri ei miespaljoudellaan peittoasi, siksi kapellimestarin tehtäviin kuuluu tämän kulttuurin ja balanssin vaaliminen sointia uhraamatta.  Orkesteria soitatetaan yhä useammin laulajan ja musiikin kustannuksella eikä laulutaiteesta juuri voida enää puhua. Siitä on tullut urheilua. (Doping testi laulajille?)  Elämän olemus on syke: yön ja päivän, kylmän ja kuuman, ilon ja haikeuden vaihtelevat rytmit, jotka pitävät meidät liikkeessä. Niin myös musiikki – kuten taide yleensä – saa hengityksensä valon ja varjon vuoroleikistä. Muu on valitettavan yksitoikkoista ja puuduttavaa. Oopperoiden sisäinen rytmi rakentuu elementeistä, jotka vuorovaikutuksellaan ja vaihtelullaan korostavat toisiaan ja tekevät teoksen mielenkiintoiseksi. Ei ole siis mitään mieltä laulattaa hyttysen roolia puskutraktorilla.

”Pilotti on tehtävä Suomessa”

Keskustellessani taannoin Jorma Ollilan kanssa ”laulajasta tuotteena” hän totesi: ”Pilotti on tehtävä Suomessa.” Tämä tarkoittaa, että tuotteen on toimittava ensin kotimaassa, sitten sen voi viedä ulkomaille. Miten tämä tapahtuu, jollei laulaja pääse kotimaassa kokeilemaan siipiään? Olen tietenkin sitä mieltä, että paras laulaja reilun kilvan tai koelaulun voittakoon. Paras ei kuitenkaan aina ole tehtävään sopivin. Asiaan vaikuttavat teoksen sisäinen laulajabalanssi eli muiden laulajien ominaisuudet verrattuna tulokkaaseen sekä myöskin laulajan kokonaiskustannuksen suhde hänen laulamansa roolin tärkeyteen. Mietinkin kannattaako suomalaisproduktioiden pienempiin ja varsinkin karaktäärirooleihin lennättää ulkomailta laulajia. Ei siksi, etteivätkö he olisi hyviä vaan ennen kaikkea siksi, että suomalaiset laulajat saisivat  kotimaan harvoissa produktioissa mahdollisuuden päästä laulamaan ammattilaisena. Kyseiset roolit eivät kanna harteilla produktion kokonaisonnistumista samoin kuin teoksen nimihenkilön laulutaide tai lavakarisma… (johon voisi vähän sijoittaakin)

Voi olla, että Suomen laulutaiteessa on  keripukki juuri nyt. Mättääkö koulutus? On totta, että sitä on kehitettävä ja  sen nykytila uudelleen arvioitava. Mielestäni  todellista lamaa on kuitenkin se, etteivät hyvätkään ammattilaulajat työllisty.

Missiomme on edistää taiteilijoiden työllistymistä tuomalla heidät suoraan kontaktiin kansainvälisen  työelämän päättäjiin.

Seuraava e-koelaulu pidetään marraskuussa. Tämä ”PRO-koelaulu” ja tarkoitettu ammattilaulajille, jotka hakevat kontaktia kansainväliseen työelämään.

Margareta Haverinen Brandt, MuT
Taiteellinen johtaja YAM

Koelaulu on avoin  ammattitasoisille oopperalaulajille * . Tiedustelut  ja ilmoittautumiset sähköpostitse yam@fantasticomusic.fi

 *Ammattilaisoopperalaulajan nimikettä saa erään määritelmän mukaan käyttää laulaja, joka on  laulanut vähintäin kolmessa julkisessa ja kaupallisessa produktiossa.